Numero-ooppera on oopperateos, joka koostuu yksittäisistä osista,[1] kuten aarioista, resitatiiveista ja muista jaksoista, "numeroista", jotka voi helposti irrottaa kokonaisuudesta.[1] Tyypillinen numero-ooppera on esimerkiksi Georg Friedrich Händelin Ariodante.[2] Myös Giuseppe Verdin Attila on pitkälti kaavamainen numero-ooppera.[3] Numero-oopperat olivat suosittuja 1700-luvulla ja vielä 1800-luvullakin, kunnes niistä tuli vanhanaikaisia Richard Wagnerin ideoiden levitessä.[1]
Numero-ooppera eroaa musiikkidraamasta, jossa on muutaman sävelen mittaisena motiivina toistuva johtoaihe. Numero-oopperan vastakohta on esimerkiksi Wagnerin Lohengrinin jälkeisille teoksille tyypillinen läpisävelletty tyyli, jossa aariat ja resitatiivit sulautuvat ilman selviä rajoja toisiinsa musiikkidraamaksi.[4]
- ↑ a b c Number Opera Oxford Music Online
- ↑ Aitiopaikka Kevät 2009
- ↑ Ilmo Pokkinen, Intohimo loisti Verdin Attilassa, Savon Sanomat 6.7.2012
- ↑ Hami Heinonen: Richard Wagnerin Lohengrin-oopperan sävellysprosessI (pro gradu, s. 10) 21.2.2005. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 25.11.2019.